Kehyskertomus

Usko ja tiede -seminaarissamme haluamme kristittyinä tuoda esille teististä näkökulmaa, jonka mukaan Jumala loi maailman. Tieteen tulosten arviointi ja tulkinta teistisestä näkökulmasta on erittäin perusteltua sekä luo vahvan ja oikeutetun tietoperustan tieteelliselle ajattelulle ja tutkimukselle. Pohdimme erityisesti viime aikoina keskeiseksi nousseita tietoteoreettisia argumentteja sekä moniulotteisen informaation keskeisestä roolia kaikkeuden ytimessä, jotka vakuuttavasti todistavat Luojan toiminnasta. Menneiden vuosikymmenten myötä tiede on havainnut, että aineeseen (alkuaineiden jaksollinen järjestys) ja energiaan sekä erityisesti elämän perusrakenteisiin ja tekijöihin (solu, DNA -rakenne ja geenit) sisältyy monitasoista ja moniulotteista informaatiota. Lisäksi kautta historian tutkijat ja ajattelijat ovat pysähtyneet pohtimaan maailmankaikkeuden eri rakenteellisten osien systemaattisuutta ja luonnon monimuotoisuutta ja sen toimintaa sekä niihin liittyvän elämän vaatiman uskomattoman hienosäädön tekijöitä ja näihin kauttaaltaan sisältyvän tiedon monipuolisuutta. Alkutilanteen määrittelemättömyyden lisäksi ei materialistis-fysikalistiselta tasolta (eloton aine) voi luonnontieteellisin keinoin hypätä biologiselle tasolle (=elävä solu, elämä) pelkästään evoluutiotekijöiden avulla. Myöskään psyko-mentaalinen (tietoisuus) taso ei ole pelkistettävissä kumpaankaan mainittuun tasoon.

Informaation ensimmäinen ilmenemistaso muodostuu abstrakteista (ajatukset, ideat, konseptit, suunnitelmat, yms.) ja on riippumaton aineellisesta todellisuudesta. Informaation toinen ilmenemistaso on fysikaalinen ja ilmaisukielenä on matematiikka ja logiikka (elämälle hienosäädetyt vakiot ja muuttujat, niiden keskinäinen suhde, tekijät ja rakenne ominaisuuksineen, prosessit, yms.), jolloin talletusalustana ovat aineen ja sen sisältävän järjestelmän ominaisuudet ja rakenne. Luonnonlait (fysikaaliset lait; painovoima, heikko ja vahva ydinvoima ja sähkömagneettinen voima) vaikuttavat aineeseen ja säätelevät sen eri olomuotojen toimintaa ja ’tulkitsevat’ hienosäädettyjä vakioita ja muuttujia toiminnan ohjaamisessa. Informaation kolmas ilmenemistaso on biologinen kokonaisuus ja ilmaisukielenä toimii deoksiriboosin neljä emästä: adeniini (A), tymiini (T), guaniini (G) ja sytosiini (C) sekä niiden talletusalustana DNA -molekyylin geenit tulkintajärjestelmänään solun molekyylikoneisto (luku, tulkinta, kopiointi ja korjaus sekä hyödyntäminen). Neljäs informaation ilmenemistaso on psyko-mentaalinen (tietoisuus), jossa pääasiallisena talletusalustana on aivosolu ja tietoisuus vaikkakaan itse koodausmenetelmää tai koodia ei vielä tarkemmin tunneta. Näyttää siis siltä, että abstrakti aineeton informaatio on edellytys sekä rakenteellinen ja toiminnallinen perusta fysikaalisille olioille sekä biologiselle elämälle ja psyykkiselle toiminnalle.

Kun naturalistinen tiede joutuu (!) olettamaan (uskoa), että aineellinen todellisuus (alkeishiukkaset, energia
ja informaatio) syntyi tyhjästä, on senkin lähtökohtana usko (materialismi). Näin tiede sitoutuu naturalistiseen
(metafyysinen=ei Jumalaa; metodologinen=ei kantaa Jumalaan) maailmankuvaan. Evoluutiotekijät eivät riitä silloittamaan eri elämän tasoja eivätkä ne edes olleet läsnä kaiken alussa, sillä aineen synnyttyä vain sattumalla (mitä ikinä se onkaan, uskoa ?) oli edes joku rooli, mutta luonnonvalinta herkkuineen ja geeniperimään vaikuttavat mutaatio ja rekombinaatio saivat tilaisuutensa vasta elämän synnyttyä. Niin, ja mitä se tiede olikaan, kun tieteen filosofioita on pilvin pimein - toisilleen vastakkaisia tai vain osin toisiaan tukevia tutkijoiden omilla piilovakaumuksilla ryyditettyinä - täten neutraalius on kuitenkin vain illusorinen ja idealistinen sekä kestämätön toive. Kaikkiaan naturalistisen tieteen piirissähän on vain 5 % maailman-kaikkeudesta (pimeää ainetta 23% ja pimeää energiaa 72 %) ja tuskinpa tästäkään on puoliakaan tavoitettu ja siinäkin joudutaan käyttämään jo korjauskertoimia unohtamatta suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan keskinäisiä vakavia ongelmia sekä mustia aukkoja ja multiversumeita, puhumattakaan elämälle hienosäädettyjen parametrien moninaisuudesta sekä aineen ja antiaineen epätasapainosta.

Koko tieteellinen vallankumous 1500-1700 -luvuilla saa kiittää paljolti aikansa kristittyjä tiedemiehiä (Newton, Faraday, Maxwell, Kepler, Bacon, etc.) edistyksestään puhumattakaan kristinuskon perustavaa laatua olevasta vaikutuksesta tieteen edistämisessä. Kristillistä teismiä ja sen perustavaa laatua olevaa positiivista ja edistyksellistä vaikutusta luonnontieteisiin, koulutukseen ja sivistykseen lukuisine akatemioineen ja kouluineen sekä sosiaali- ja terveydenhoitoon sekä yhteiskunta- ja oikeustoimiin vuosituhansien aikana ei saisi unohtaa puhumattakaan nykyisestä merkittävästä yhteiskristillisestä kehitysaputyöstä (budjetti 2012 noin 32 mrde ja 300 000 huippuasiantuntijaa ympäri maailmaa).

Evoluutioajattelulla on selkeät juuret jo Hinduismin periaatteissa (n. 1000 eKr.), joita tuotiin läntiseen ajatteluun (Pythagoras 582-506 eKr) ja laajennettiin Panteismin kautta naturalistiseksi evoluutioksi antiikin ajan filosofiaan. Osa filosofeista (Demokritos (460-371eKr., Aristoteles 384-322 eKr., Epikuros 341-271 eKr.) päätteli naturalistisesti maailmankaikkeuden ja elämän syntyneen ’ikuisista atomeista’. Toisaalta muutamat liittivät niiden syntyyn ja kehitykseen myös jumalien tai järjellisen luojan toimenpiteitä (Anaksagoras 500-428 eKr., Empedokles 490-430 eKr., Sokrates 469-399 eKr., Platon 427-347 eKr.). Evoluutioajattelu nousi sittemmin uudelleen renessanssin ja valistuksen kautta James Burnetin (Lord Monboddon) ja Erasmus Darwinin (1794) myötävaikutuksella Charles Darwinin kehittämisteemaksi. Keskustelu on jatkunut edelleen koko länsimaisen sivistyksen ajan.

Kun tiede rajaa perusteettomasti Jumalan pois tutkimusavaruudestaan, sille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin materialismi maailmankaikkeuden ja siihen sisältyvien tekijöiden selittämisen lähtökohdaksi. Darwinismin kautta yritettiin evolutionismiin tuoda biologinen selitys elämän synnylle. Sen lähtökohdat ovat kaikkiaan selkeästi uskonnollisia, koska luonnollisille prosesseille määritellään jumalallisia ominaisuuksia. Darwinismi joutuu lähtökohdissaan olettamaan (uskomaan) elävän solun jo syntyneen, jotta sattuman lisäksi muut evoluutiotekijät (luonnonvalinta, mutaatio, rekombinaatio) voisivat edes teoriassa vaikuttaa. Evoluution tapahtumat ovat epäjatkuvia ylittäen makroevoluution mahdottomat ja selittämättömät sillat perusolettamusten ja uskon avulla, joita yritetään selittää myöhäsyntyisillä evoluutiotekijöillä. Täten evolutionismin onkin turvauduttava tulevaisuudessa mahdollisesti löydettäviin lisätekijöihin ja toisenlaisiin mekanismeihin, joita ei vielä tunneta. Tällaisiksi evoluutiomekanismeiksi toivotaan mm. itseorganisoituvuutta sekä moniselitteistä ja epämääräistä emergenssiä, joissa elottomiin järjestelmiin oletetaan kehittyneen monimutkaista säännönmukaisuutta ja järjestäytyneitä rakenteita elottomasta ja piirteettömästä alkutilasta.

Evoluutio onkin vain eräs kertomus naturalismin viitekehyksessä. Evolutionismi on uskomus, jota ei ole
todistettu oikeaksi eikä sitä voidakaan todistaa, sillä se perustuu uskoon kaiken syntyyn ja kehittymiseen
tyhjyydestä ilman alkusyytä. Ateismin kritiikissä ikuista Jumalaa vastaan ei aiemmin juurikaan häirinnyt, että
se perustui uskoon ikuisen materian olemassaolosta. Tiede on kuitenkin katkaissut ateismilta napanuoran ikuiseen materiaan, sillä vahvat todisteet osoittavat maailmankaikkeudella olevan alku ja tällä alulla ulkopuolinen syy (mm. ajan rajallisuus, universumin laajentuminen, taustasäteily, aineen ja energian sekä informaation synty). Makroevoluutiosta ei ole kiistatonta empiiristä näyttöä. Valtaosa kestämättömistä todisteista perustuu lukuisiin mikroevolutionistisiin tekijöihin (lajien sisäinen muuntelu). Tutkimuksen myötä yhä hankalammaksi käyvä metafyysisten lähtökohtien piilottelu ja evoluutiolle kriittisten tulosten vastahakoinen julkaisu ovat vaarassa hidastaa tieteen kehittymistä. Vaikka useat tieteen löydöt antavat selkeitä viitteitä ja tukea teistiselle viitekehykselle (fossiilit, maailmankaikkeuden alku ja syy, aineen/energian ja informaation sekä elämän synty, maailmankaikkeuden hienosäätö ja tarkoituksellisuus, filosofiset
argumentit, etc.), ei evoluution paradigmaa juurikaan haluta tai uskalleta kyseenalaistaa. Evolutionismia ja sen materialistista perustaa on yritetty puolustaa yhä enemmän mm. vähättelemällä kristittyjä teistisesti ajattelevia opettajia, tutkijoita ja tiedemiehiä. Olisi erittäin toivottavaa, että eri näkökulmien edustajat voisivat avoimesti käydä rehellistä ja avointa sekä vuorovaikutteista keskustelua kyseenalaistaen myös tieteen taustaoletuksia ja lähtökohtia. Toisaalta kvanttimekaniikassa onkin orastamassa uusi paradigma, jonka mukaan informaatio on todellisuuden perusta (Mäntylä 2012). Täten naturalistinen fysikalismi liiallisesti pelkistävänä rationalismina on puutteellinen ja vanhentunut sekä muodostumassa esteeksi luonnontieteiden kokonaisvaltaiselle edistymiselle, luovuudelle ja innovatiivisuudelle.

Tieteestä ei myöskään saa tulla uutta 'uskontoa' - piilo-ateismi pitäisi saada pois tieteestä. Myös tutkijoiden taustafilosofiat ja sidokset tulisi ehdottomasti saada läpinäkyviksi, sillä mm. tieteen väärinkäytökset ja petokset ovat huolestuttavasti lisääntyneet (mm. liiketalous, lääketiede) samalla kun kritiikittömyys ja laiska tutkimustyö yleistyy johtaen vain aiempien käsitysten ja paradigmojen kritiikittömään käyttöön välittämättä tieteen uusista kriittisistä havainnoista.

Esittelen omassa osuudessani tiedon monimuotoisuutta ja tietoon liittyviä tasoja ja ominaisuuksia sekä tiedon erittäin tärkeää ja moniulotteista roolia osana maailmankaikkeuden syntyä ja rakennetta (ohessa pääteemoja). Lennart Saari syventää ekologian ja luonnon monitasoisuutta ja syvään yhteistyöhön perustuvaa integraatiota (diversiteetti, symbioosi, mikrobit, etc.). Pekka Reinikainen kertoo mm. DNA:n ja geenien tieto- ja toimintaperustasta sekä niihin liittyvistä elämän perusrakenteista. Vesa Palonen syventää esitelmässään mm. hienosäädön tekijöitä ja pohtii tieteen mahdollisuuksia ja rajoja. Esitelmien jälkeen on varattu aikaa muutamille kysymyksille, mutta varsinainen keskustelu pidetään päivän lopuksi, jossa syntyneitä kysymyksiä ja kommentteja voidaan käsitellä ja pohtia paremmalla ajalla.

Maailmankaikkeuden alkuperästä

Maailmankaikkeus on olemassa ja sillä on alku sekä syy – siksi Jumala on (kosmologinen, ontologinen, teleologinen, eksistentiaalinen ja aksiologinen argumentointi).

• Kosmologinen evoluutio

• Laajeneminen (’alkuräjähdys’): Informaation, aineen, energian sekä ajan ja avaruuden synty

• Ennen aikaa on ollut ikuisuus

• Ajan jälkeen alkaa jälleen ikuisuus

• Maailmankaikkeuden synnyllä on kaksi vaihtoehtoa: Jumalan luomistyö (kristillinen teismi) tai tyhjyydestä syntyminen ja kehittyminen (evolutionismi)

• Evolutionismin mukaan informaatio, aine, energia, aika ja avaruus ovat syntyneet ’tyhjästä’

• Näihin perustuen on ateismissa lisäksi uskottava tarkoituksettoman ja päämäärättömän sekä
kaoottisen laajentumistapahtuman kehittäneen systemaattisen järjestelmän sekä elämän syntymisen
edellyttämien äärimmäisen hienosäädettyjen vakioiden ja luonnonlakien kokonaisuuden, joka on lopulta johtanut monitasoisen älykkään elämän ja tietoisuuden syntymiseen sekä objektiivisen moraalin ja eettisten arvojen olemassaoloon

• Kristillisen Teismin puolesta voidaan esittää todisteita mm. kosmologisin, ontologisin, aksiologisin (moraalisin), eksistentiaalisin ja teleologisten sekä tietoteoreettisten argumentein

• Näiden lisäksi Jumala on ilmoittanut itsestään historiallisesti ja arkeologisesti todennetun ilmoituksensa (Raamattu) ja systemaattisen maailmankaikkeuden tekijöiden sekä luonnollisen moraalilain (ihmisen syvä omatunto) kautta.

Tietoteoreettinen näkökulma

• kaikkeen aineelliseen ja energiaan sisältyy monipuolista systemaattista tietoa (metatietoa, dataa, tietoa, tietämystä)

• ilman kokonaisvaltaista tietoa ei alkeishiukkasten, atomien ja molekyylien syntyminen ja muodostuminen järjestyneeksi ja reagoivaksi aineeksi olisi ollut eikä ole mahdollista

• informaation eri ilmenemistasot

• aineen sisältämä informaatio ilmenee aineen ominaisuuksissa (määrät, vakiot, tilat, muoto), rakenteissa (toimintamallit ja -järjestelmät, prosessit), luonnonlaissa ja säännöissä sekä tekijöiden keskinäisissä suhteissa, merkityksessä ja tarkoituksenmukaisuudessa

• lisäksi elävien olioiden toiminnassa ja ihmisen tietoisuudessa ilmenee psyko-mentaalista informaatiota (viisaus ja älykkyys, esitystapainvariantit, etc.)

• tieto- ja toimintajärjestelmien esimerkkeinä mainittakoon mm. maailmankaikkeuden systemaattinen
rakenne ja toiminta, maapallon ekologia, kasvi- ja eläinkunnan moninainen ja -tasoinen diversiteetti sekä mikrobiyhteisöt biofilmipopulaatioineen, symbioosit, yms.

• tieto on abstraktia, joka ei synny sattuman tuloksena (testattavissa)

• sattuma tai luonnonvalinta sekä geneettiseen perimään kohdistuvat mutaatio ja rekombinaatio voi vaikuttavat vasta olemassa olevaan ja aineellisen talletusalustan kautta

• tieto on aineesta riippumatonta (ideat, ajatukset, rakkaus, ilo ja tuska sekä moraali, etc.)

• tiedon hyödyntäminen edellyttää lisäksi siihen liittyviä koodi- ja tulkintajärjestelmiä sekä tietoa hyödyntävää toimintaympäristöä (luku-, tallennus- ja kopiointi- sekä luonti-, siirto- ja jakamismekanismeja)

• lisäksi tietoon liittyvässä merkityksessä ja tarkoituksenmukaisuudessa on myös käänteisen kausaliteetin ominaisuuksia, joissa on määritelty seuraus ennen syytä (embryologia; solun itsetuhomekanismi, kantasolujen toimintavalmius)

• inhimillinen älykkyys luo metaälykkyyttä ja tietoa, joten inhimillisen älykkyyden alkulähteenä on vain aktiivinen, toimiva ja ajatteleva persoona (viisaus, älykkyys)

• monipuolisin argumentein pääteltynä ulkopuolinen syy maailmankaikkeuden ja siinä monipuolisesti ja -tasoisesti ilmenevälle älykkyydelle ja olemassa ololle on Jumala.

Martin Stenberg (PhD; BSc)